sunnuntai 20. toukokuuta 2012

96. The Mamas & The Papas: If you can believe your eyes and ears (1966)

Kuuntele koko albumi Spotifyssa.
Kaliforniasta kotoisin oleva The Mama's and the Papas oli yksi 1960-luvun amerikkalaispopin värikkäimpiä yhtyeitä. Yhtye otti vaikutteita vuosikymmenen alkupuolen folk-buumista ja yhdisti sitä sen ajan rokin virtauksiin. Yhtyeen johtohahmon John Phillipsin sävellykset ja hienot laulusovitukset yhdistettynä nelihenkisen yhtyeen omalaatuiseen ulkoasuun nostivat menestykseen yhtyeen ensimmäisen albumin, joka sisältää monta ikivihreää kappaletta.

The Mamas and the Papas on yksi yhtyeitä, joista olen ollut pitkään kiinnostunut mutta en vain ole saanut itseäni tutustumaan syvemmin. Tunsin tämän 60-luvulla mainetta niittäneen yhtyeen pari suurinta hittiä ja uskoin, että heiltä löytyisi varmasti enemmänkin minua miellyttävää musiikkia, mutta en vain saanut aikaiseksi esimerkiksi lainata heidän albumejaan kirjastosta tai edes kuuntelemaan Spotifyn välityksellä. Tarvittavan alkusysäyksen sain vasta pari kuukautta sitten, kun yhtyeen koko tuotannon sisältävä neljän cd:n boksi tuli alennukseen Amazonin nettikauppaan. Tutustumiseni yhtyeen tuotantoon on vielä kesken, mutta debyyttialbumi If you can believe your eyes and ears vakuutti minut jo heti ensi kuuntelulla.

The Mamas & the Papas -yhtye perustettiin parin hajonneen folkyhtyeen raunioille, kun yhtyeiden jäsenet yhdistivät voimansa. Aluksi John & Michelle Phillipsistä, Denny Dohertystä ja "Mama" Cass Eliotista koostuva kokoonpano lauloi taustoja muille artisteille, kunnes yhtye sai oman levytyssopimuksen. Heti alusta alkaen yhtye lauloi pääasiassa johtohahmonsa John Phillipsin sävelmiä. Phillips myös sovitti yhtyeen lauluharmoniat, joista tuli heti alusta alkaen The Mamas & the Papas -yhtyeen tavaramerkki.

Yhtye oli kuin luotu juuri markkinoille tulleen väritelevision aikakaudelle, tästä kertoo myös seuraava kappaleeseen Monday Monday televisioesitys.
The Mamas & the Papas erottautui muista 60-luvun puolivälin yhtyeistä ulkonäöllään. Siinä missä muiden yhtyeiden jäsenet käyttivät samanalaisia vaatteita ja muutenkin pyrkivät muistuttamaan toisiaan, tämä yhtyeen jäsenet olivat kuin sateenkaaren eri värit. Michelle Phillips oli nukkemaisen pieni ja kaunis laulaja kun taas Mama Cassissa yhdistyivät riuskempi ruumiinrakenne enkelimäisen kauniiseen lauluääneen. Denny Dohertyllä ja kitaraa soittaneella John Phillipsillä täydennetty yhtye oli myös ensimmäinen suursuosioon noussut yhtye, jossa oli tasamäärä molempien sukupuolien edustajia.

Edellä esitelty Monday monday oli yhtyeen ensimmäinen ja ainoa USA:n listaykköseksi noussut kappale, mutta suurhittejä yhtye teki toki muitakin. Ensimmäisen albumin tunntuimmaksi kappaleeksi nousi kuitenkin John Phillipsin sävellys California Dreamin', josta myöhemmin teki oman versionsa muun muassa the Beach Boys. John Phillips sävelsi myöhemmin rantapoikien suurhitin Kokomo.
Balladien lisäksi yhtye esitti myös menevämpää tuotantoa. Oma suosikkini If you can believe your eyes and ears -albumilta on kappale Go where you wanna go, jossa hienojen lauluharmonioiden lisäksi kuullaan myös ainakin minun mieltäni hivelevä orkesterisovitus.
Yhtye rikkoi rajoja myös levynkansitaiteellaan. If you can believe your eyes and ears -levyn kansi kuvattiin kylpyhuoneessa yhtyeen ahtautuessa samaan kylpyammeeseen. Yhdysvalloissa levy kuitenkin vedettiin pois kaupoista, kun vessanpytyn näyttämistä julkisessa valokuvassa pidettiin sopimattomana.

John Phillipsin sävelmien lisäksi The Mamas & the Papas teki paljon hyviä cover-versioita. Ensimmäisen albumin parhaimmistoon kuuluu Beatles-kappaleen I call your name -cover, jossa Mama Cass pääsee esittelemään laulajantaitojaan.
Tutustumiseni yhtyeen muuhun tuotantoon on vielä kesken, joten en kovinkaan paljoa pysty tässä yhteydessä tiivistämään sitä, mihin suuntaan yhtyeen musiikki meni ensimmäisen albumin jälkeen. Yhtyeen neljä seuraavaa albumia eivät kuitenkaan myynnillään yltäneet ensimmäisen levyn tasoon, ja yhtye hajosi vuosikymmenen vaihtuessa. Mama Cass kuoli pian tämän jälkeen sydänkohtaukseen 32-vuotiaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti