maanantai 9. huhtikuuta 2012

84. Paul McCartney: No more lonely nights (single 1984)

Paul McCartneyllä oli Beatlesin jäsenistä menestyksekkäin ura yhtyeen hajoamisen jälkeen. Ura jatkuu toki edelleen, mutta suurimmat hitit ovat jo takanapäin. Viimeinen listojen kärkisijoja hätistellyt singlehitti on vuodenna 1984 julkaistu No more lonely nights, joka esitettiin ensimmäisen kerran McCartneyn elokuvassa Give my regards to Broad street. Elokuva sai murska-arviot, mutta kappale on Beatles-basistin soolouran parhaita.

Beatles-fanitukseni seurauksena aloin tietenkin tutustumaan myös yhtyeen jäsenten soolouriin. Vaikka Paul McCartneyn ura soolona ja Wings-yhtyeen johtohahmona oli menestyksekkäämpi kuin muiden, on minun aina ollut vaikea saada siitä otetta. Hyviä albumeja on siellä täällä ja ihan kivoja kappaleitakin, mutta juuri mikään Maccan tuotannosta ei tee minuun keskinkertaista suurempaa vaikutusta.

Soolouransa aluksi McCartney kokeili eri tyylejä ja opetteli tekemään levyjä ilman John Lennonin, George Harrisonin ja Ringo Starrin kumppanuutta. Hänen ensimmäiset soololevynsä olivatkin tyylin hakemista onnistumisineen ja floppeineen, mutta viimeistään vuonna 1973 julkaistu Band on the Run osoitti, että McCartney oli jälleen voimissaan. Huippusuosiota kesti 1980-luvun alkupuolelle asti. Vuonna 1984 tehdyn Give my regards to Broad street -elokuvan jälkeen McCartney joutui jättämään suurimman menestyksen taakseen.

Elokuvassa kuultava McCartneyn viimeinen superhitti on myös mielestäni hänen koko uransa ehdottomasti parhaita sävellyksiä.

Kappaleen No more lonely nights musiikkivideossa näytetään otteita elokuvasta Give my regards to Broad street, jonka soundtrackilta kappale löytyy. Levytyksen tuotti Beatlesin tuottajaveteraani George Martin, joten siinäkin suhteessa laulu on helppo rinnastaa McCartneyn parhaisiin Beatles-levytyksiin.

Itse elokuva oli useimpien kriitikoiden haukkuma floppi. Sen soundtrack-levy on niin ikään kummallinen kokoelma McCartneyn uudelleen levyttämiä vanhoja Beatles-, Wings- ja soolouran hittejä. Suurin osa niistä on aika vaisuja versioita alkuperäisesityksistä eikä levy ole kovin kummoinen. Mainittavan arvoinen kappale levyllä on Let it be -levyllä alun perin julkaistu Long and winding road, jonka Phil Spector -tuotantoista Beatles-versiota eivät McCartney ja George Martin koskaan sellaisenaan hyväksyneet. Nyt veteraanimuusikoilla oli mahdollista näyttää minkälaisen version he olisivat halunneet laulusta tehdä. Naiskuoron ja ylitsepursuavan orkesterin tilalla tässä versiossa kuullaan saksofonisoolo.

Soundtrack-albumin harvoja uusia kappaleita ovat No more lonely nights -kappaleen kaksi eri versiota, jotka julkaistiin singlen a- ja b-puolina. Levyn b-puolelta löytyy menevämpi "playout"-versio, joka kuultiin elokuvassa lopputekstien aikana. Ihan hauska versio tämäkin.

No more lonely nights oli Paul McCartneyn viimeinen top 10 hitti (jos lastenlaulu We all stand together jätetään pois laskuista). Hyviä ja kohtalaisesti menestyneitä levyjä hän on tehnyt toki tämänkin jälkeen, mutta Beatles-basistin viimeinen legendaarinen hitti oli tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti