lauantai 10. maaliskuuta 2012

75. Jeff Lynne: Armchair theatre (1990)

Jeff Lynnen elämäntyö oli Electric Light Orchestra, joka 1971-1986 tuotti liudan menestysalbumeja. ELO:n jälkeen Lynne tuotti menestyksekkäästi muiden albumeja. Lynnen ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa soololevy sisältää vaikutteita ELO:lta, mutta on kuitenkin selkeästi Lynnen soolotuotos. Viihdyttävä kokonaisuus sisältää 1990-luvun alkupuolelle tyypillistä popmusiikkia sekä pari tunnelmallista versiota vanhoista hiteistä. Levyä pitää koossa lauluntekijä-tuottajan lämmin ääni sekä Lynnen hienot sävellykset.

Minulle Jeff Lynne tuli tunnetuksi hänen muille artisteille tuottamista levyistä. Tiesin kyllä hänen taustansa Electric Light Orchestra -yhtyeessä, mutta yhtyeen musiikkiin tutustuin kunnolla vasta myöhemmin. Vaikutuksen Lynne teki minuun tuottamalla George Harrisonin come back -albumin Cloud 9 vuonna 1987 ja samoihin aikoihin musiikkia Tom Pettylle ja Roy Orbisonille. Lynne oli myös jäsen ja tuottaja rock-veteraanien Traveling Wilburys albumeilla.

Ennen Electric Light Orchestraa Lynne lauloi ja teki kappaleita yhtyeille Idle Race ja The Move, mutta vasta ELO:n albumit nosti Lynnen lauluntekijöiden ja muusikoiden huippukaartiin. Lynne laittoi ELO:n telakalle vuonna 1986 12 menestysalbumin jälkeen ja keskittyi muiden artistien musiikin tuottamiseen. Samoihin aikoihin hän levytti myös toistaiseksi ainoan soololevynsä Armchair Theatre.
Albumin aloittava Every little thing on hyvin prototyyppimäinen Jeff Lynne -kappale ja Electric Light Orchestra -vaikutteet ovat selvät. Moniääninen laulu, puhaltimet ja jouset (jotka tosin tässä kappaleessa ovat selvästi syntetisaattoreilla toteutetut) noudattavat samaa tyyliä kuin ELO:n viimeinen albumi. Kappale muistuttaa myös Lynnen pettämättömästä taidosta luoda tarttuva melodia hyvin yksinkertaisista aineksista.

Levyn ensimmäinen balladi Lift me up jatkaa pitkälti siitä, mihin Lynne pääsi tuottamillaan George Harrisonin ja Tom Pettyn sooloalbumeilla. Tehokasta melodiaa rikastetaan vahvoilla laustemmoilla, selkeällä bassokompilla ja sähkökitaralla.
Täysin toista tyyliä noudattavat levyn kaksi lainakappaletta. Niistä toinen on peräisin 1930-luvulla vaikuttaneen musikaalisäveltäjä Kurt Weillin kynästä. Lynne onnistuu saamaan kappaleeseen aitoa 30-luvun tunnelmaa etenkin rumpu ja bassokuvioilla, ja hänen lämmin lauluäänensä sopii kappaleeseen täydelliseti.
Albumin suurin anti ovat Lynnen sävellykset, joita oli kuultu vähän vuonna 1986 tehdyn Elon Balance of Power -albumin jälkeen. Armchair Theatrella Lynne muistuttaa kuin hyvä lauluntekijä hän on. Levyn puhuttelevin kappale kuullaan viimeistä edellisenä. Blown away (jonka Lynne sävelsi yhdessä Tom Pettyn kanssa) on mielestäni yksi Lynnen koko uran parhaista sävellyksistä.
Armchair Theatre ei valitettavasti innostunut levyjä ostavaa yleisöä ja se on jäänyt toistaiseksi viimeiseksi varsinaiseksi Jeff Lynnen soololevyksi. Lynne jatkoi muiden artistien levyjen tuottamista ollen mukana muun muassa Bonnie Tylerin, Roger McGuinnin, Brian Wilsonin ja Tom Jonesin levyillä. Hän tuotti myös Roy Orbisonin ja George Harrisonin postuumit albumit.

Vuonna 2001 Electric Light Orchestra teki come backin albumilla Zoom. Tämä levy oli kuitenkin käytännössä Jeff Lynnen toinen sooloalbumi, sillä hän teki kaikki laulut, lauloi kaikki vokaaliosuudet ja vastasi myös lähes kaikista levyllä soineista soittimista. Levyn menestys jäi vähäiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti