maanantai 17. lokakuuta 2011

15. Dusty Springfield: Cameo (1973)

Kuuntele koko albumi Spotifysta
Dusty Springfield on yksi minulle rakkaimmista artisteista, mutta hän pääsee blogiin vasta tässä vaiheessa. Syynä on se, että vaikka Springfieldillä on kymmenittäin upeita kappaleita, eivät hänen albuminsa useinkaan yllä hänen singlekappaleittensa tasolle. Toisaalta hän ei juurikaan ole tehnyt huonoja levyjä vaikka varsinkin 70-luvulla harva hänen levyjään osti. Cameo on yksi sellainen, upea albumi joka ei kuitenkaan mennyt kaupaksi.

Kiinnostukseni Dusty Springfieldin musiikkia kohtaan alkoi varsin myöhään, vasta 1990-luvun loppupuoliskolla, mutta sen jälkeen laulaja - oikealta nimeltään Mary O'Brien - on noussut nopeasti suosikkilaulajalistani kirkkaimpaan kärkeen. Hänen suuruutensa vuodet osuvat 1960-luvulle, mutta 70-luvun alusta 80-luvun puoliväliin asti hänen henkilökohtainen elämänsä ja suosionsa kulkivat pohjamudissa. Syynä ei kuitenkaan ollut itse musiikki, joka pysyi laadukkaana aina 1960-luvun ensilevytyksistä 1990-luvun puolivälin viimeisiin albumeihin asti. Pet Shop Boysin tukemana Dusty ehti nauttia jälleen suursuosiosta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ennenkuin sairastui syöpään ja kuoli vuonna 1999.

Cameo syntyi Dustyn uran aallonpohjan aikana, mutta hänen monet faninsa pitävät sitä yhtenä laulajan parhaista levyistä. Itse olen samaa mieltä. Valitettavasti Yhdysvaltoihin muuttaneen brittilaulajan itsetunto ei riittänyt levyn onnistuneen markkinointiin eikä paikallinen mediakaan oikein ymmärtänyt, kuinka merkittävä laulaja Springfield oli. Levyn myyntiä ei edistänyt myöskään sen epäonnistunut kansi.
Levyn aloittava Who gets your love on Dustya parhaimmillaan, sydäntäsärkevä tulkinta jossa on sekä intohimoa että luopumisen tuskaa yhdistettynä upeaan sävellykseen ja sovitukseen.

Räväkämpää menoa on tarjolla kappaleessa I just wanna be there, jonka kirjoittivat lauluntekijäpariskunta Asford ja Simpson. Valkoisena soullaulajana tunnettu Springfield laittoi kaikkensa peliin tässä energisessä tulkinnassa. Pidin tätä kappaletta pitkään kännykkäni soittoäänenä repäisevän pianoriffinsä ansiosta.
Cameo antaa Springfieldistä monipuolisen kuvan. Sydäntäsärkevän aloituskappaleen ja soulenergiaa sisältävän I just wanna be there -kappaleen rinnalla on myös "lempeämpää" tulkintaa kappaleessa Of all the things.
Cameo unohtui pian julkaisunsa jälkeen, ja vasta Springfieldin kuoleman jälken levyn arvo on ymmärretty. Levy oli pitkään yksi harvinaisimmista Dusty Springfield -levyistä kunnes se julkaistiin vihdoin cd:nä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Suosittelen sitä erityisesti niille, jotka luulevat että Dustyn ainoa hyvä kappale on Son of a Preacher man.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti